Puheenvuoro Espoon valtuustossa ·
Nuorten työllistymisen tukeminen on sijoitus tulevaisuuteen

On todella hyvä asia, että nuorten työllistyminen on Espoossa tunnistettu strategisesti tärkeäksi kysymykseksi ja että aiheesta on tehty paljon työtä.
Kun toin tämän aloitteen valtuustoon viime syksynä, olimme juuri saaneet osavuosikatsauksessa kuulla karmeista nuorisotyöttömyysluvuista. Siksi tulin tänne puhumaan Espoon omasta Bridge-ohjelmasta. Ajatukseni oli, että Espoolla pitäisi olla selkeä toimintasuunnitelma erityisesti niille nuorille aikuisille, joiden polku koulutukseen tai työhön, syystä tai toisesta katkeaa.
Valitettavasti puoli vuotta myöhemmin nuorten työttömyysongelma ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin. Vastauksen mukaan alle 30-vuotiaita työttömiä tai lomautettuja työnhakijoita oli Espoo-Kauniaisten työllisyysalueella joulukuussa yhteensä 3 939. Pitkäaikaistyöttömien nuorten määrä on kasvanut vuodessa 32,5 prosenttia.
Ikävää on, ettei tämä ikävä tilanne ole täysin meidän käsissämme. Emme voi nopeasti kääntää taloussuhdannetta. Emme voi taikoa työpaikkoja yrityksiin. Mutta voimme päättää, mitä teemme olosuhteiden parantamiseksi.
Vaikka korkeakoulutettujen nuorten työttömyys on ollut paljon uutisissa, en ole itse eniten huolissani heistä. Kun tai jos talous lähtee käyntiin, he työllistyvät parhaiten. Eniten olen huolissani niistä nuorista, jotka ovat täysin vailla töitä tai koulutusta. Tällaisia nuoria kutsutaan usein NEET-nuoriksi, eli englanniksi Not in employment, education or training.
Espoossa NEET-nuorten osuus oli 14,2 prosenttia 18–29-vuotiaista vuonna 2023. Tänä vuonna osuus on luultavasti suurempi.
Tässä tilanteessa, kun työtä ei ole, sinänsä hyvää tarkoittavat rekrytointisetelit eivät viime aikaisen uutisoinnin mukaan auta. Pitkällä aikavälillä NEET-nuoria voidaan auttaa parhaiten heidän osaamista kehittämällä työllistymisen parantamiseksi.
Mitä sitten voidaan tehdä?
ETLAn ja Laboren viime kuussa julkaistussa tutkimuksessa annettiin räätälöityä henkilökohtaista koulutusneuvontaa lähes 1 700 matalasti koulutetulle aikuiselle. Tämä henkilökohtaisempi ja intensiivisempi toimenpide lisäsi kohderyhmän osallistumista koulutukseen noin 8 prosenttia.
Tutkimuksen mukaan nimenomaan tällaisella etsivällä ja vahvasti henkilökohtaisella ohjauksella voidaan saada matalasti koulutettuja ihmisiä koulutuksen piiriin.
Tutkijoiden mukaan toimi on tehokas, mutta kallis: yhden uuden opiskelijan saaminen koulutuksen pariin maksoi lyhyellä aikavälillä noin 6 200 euroa. Vaikka hakeva työllisyystyö on kallista, pitkällä aikavälillä panostus maksaa todennäköisesti moninkertaisesti takaisin.
Tämä on mielestäni myös Espoolle keskeinen kysymys säästöpaineiden keskellä. Kun etsimme kymmeniä miljoonia euroja tasapainotusta, meidän pitäisi tarkoin pohtia: päätämmekö säästää nuorten työllisyyttä, koulutusta ja yrittäjyyttä tukevista keinoista vai säästämmekö jostain muualta?
Nuorten kouluttautumisen ja työllistymisen tukeminen ei ole menoerä vaan sijoitus. Se on talouspolitiikkaa, kasvupolitiikkaa ja ennen kaikkea tulevaisuuspolitiikkaa. Suomen Pankin mukaan korkeakoulutettujen osuuden nuorista aikuisista pitäisi nousta 70 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä, jotta selkeästä kasvu-urasta voidaan edes haaveilla. Meillä ei toisin sanoen ole inhimillisesti eikä taloudellisesti varaa menettää NEET-nuoria eli 14 prosenttia meidän nuorista koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle.
Siksi pidän edelleen tärkeänä sitä ajatusta, jonka toin aloitteessani esiin: Espoon pitää lisätä kunnianhimoa ja tarmoa nuoriin panostamisessa. Siksi olen jättänyt valtuustotoivomukset 12.1, 2 ja 3, joille toivon jälleen sankoin joukoin kannatusta.
Susanna Sielo
Espoon kaupunginvaltuutettu